Perhe on rakentanut tätä taloa jo viisi vuotta eikä se ole vieläkään valmis. He rakentavat aina osan kun siihen on varaa. Koska sijaitsemme jyrkässä rinteessä, jo perustuksien teko oli kallista. Tullessani tänne puolitoista vuotta sitten perhe asui vielä vanhassa talossaan. Siitä oli jo suurin osa lattiaa romahtanut eikä talolle johtanut tietä, joten he rakensivat uutta. Tiibetiläiset talot rakennetaan tiukaksi tampatusta maasta, joten ne kestävät vain rajallisen ajan. Tulevan seinän molemmille puolille asetetaan kaksi lautaa, joiden väliseen tilaan sitten nuijitaan märkää maata. Kun maa on kuivanut, laudat nostetaan ylöspäin. Kaupalliset metsähakkuut ovat alueella kielletyt, mutta jokaisella perheellä on kiintiö rakennuspuiden suhteen. Tämä tosin tarkoittaa sitä, että puut on kaadettava, kuorittava,  kuivattava ja sahattava itse, ja ne on myös raahattava ensin alas vuorelta. Talot rakennetaan talkoovoimin. Kylällä onkin eräänlainen työaikapankki. Kaikki kirjaavat tarkasti muistiin tunnit, jotka kukin perhe on käyttänyt heidän talonsa rakentamiseen, ja heidän on tehtävä takaisin sama määrä tunteja. 

Tiibetiläiset eivät käytä vessoja vaan käyvät tarpeillaan luonnossa. Vanhassa talossa ei ollut vessaa, mutta uuteen pakotin heidät rakentamaan eräänlaisen vessan. Tosin se on oikeastaan vain hökkeli rinteessä, mutta edes jonkinlainen näkösuoja. Tarkoituksenamme on rakentaa oikeakin vessa, mutta sitä varten on ensin rakennettava yksi lisäseinä ja sen päälle katto. Vessa ja suihku tulevat sitten katolle. Niin, suihkua meillä ei myöskään ole, mutta me ja vieraamme saamme käydä isän sukulaisten talolla peseytymässä. Toinen vaihtoehto on kävellä tunti ylös kuumille lähteille pesulle. Nimi on harhaan johtava: kuumilla lähteillä ei ole varsinaisia lähteitä, vain suihkut, jonne vesi pumpataan lähteestä. Sateisella kelillä tämä on myös ainoa vaihtoehto, koska suihkujen vesi muualla on aurinkolämmitteistä. Syy siihen, ettemme ole saaneet tätä tarvittavaa seinää aikaiseksi on edellä mainittu työaikapankki. Normaalisti talvessa rakennetaan noin kolme taloa, mutta tänä talvena kylään on noussut kahdeksan uutta taloa. Perhe on siis joutunut työskentelemään koko talven muiden rakennustyömailla. Talossa ei myöskään ole vielä kunnon keittiötä vaan perhe kokkaa terassilla.

  Isä kokkaa

Reiska kokkaa

 Kun tulin kylään, luulin kaiken valmistuvan suomalaiseen tyyliin nopeasti. Lähdinkin positiivisesti Kunmingiin hankkimaan tavaroita ja tein samalla mainoksia hostellista, joita levitin eri kaupunkeihin palatessani. Saapuessani takaisin kylään havaitsin, ettei mikään ollut vielä valmista. Näin ollen meillä ei ollut edes huoneita ensimmäisten vieraiden saapuessa. Laitoimme vuoteita yläkerran avoimeen tilaan. Rahojen riittäessä isä kävi ostamassa suuria ikkunoita, jottei ylhäällä tuulisi pahasti. Nyt olemme jo saaneet valmiiksi neljä vierashuonetta, joiden maalaus on tosin vielä hieman kesken. Yllättävää kyllä, monet vieraistamme kehottivat meitä olemaan rakentamatta huoneita. He pitivät siitä, että hienot maisemat näki suoraan vuoteesta. Valitettavasti täällä on talvella sen verran kylmä, että huone on suhteellisen välttämätön. Itse asun näin talvella yhdessä vierashuoneista, koska varsinaisessa huoneessani ei ole vielä sisäkattoa, joten siellä on liian kylmä. Huoneessa on myös vain hiekkalattia.

Näkymää yläkerrasta ennen huoneiden valmistumista.

 

Henkilökohtaisesti seuraava tavoitteeni on pesukoneen osto. Vanha pesukoneemme on rikki, joten joudun pesemään vaatteeni ja hostellin lakanapyykin käsin. Ja pyykit pestään kylmällä vedellä, koska meillä ei vielä ole sitä tarvittavaa aurinkopaneelia. Tiibetiläiset ripustelevat pyykkinsä pensaisiin ja halkopinojen päälle kuivumaan, mutta valkoiset lakanat eivät ole järin valkoisia, jos ne kuivattaa halkopinon päällä. Onnistuin sentään virittelemään narun yläkertaan pyykeilleni.

Näkymää katolta sateisena päivänä.