Perheeni koostuu äidistä, isästä, isoäidistä ja –isästä ja kahdesta veljestä (Baima ja Renqing eli Reiska). Perheeseen kuuluu myös kaksi kissaa, kaksi koiraa, kaksi muulia, kuusi sikaa, kaksi lehmää, neljä jakkia, kukko ja liuta kanoja. Tai oikeammin kuului. Vanha koira kuoli juuri äskettäin ja eilen teurastettiin yksi sioista, mutta sikojen, kissojen ja jakkien määrä lisääntyy taas keväällä kun uutukaiset syntyvät. Ja seuraavaksi syntyvä vasikka on luvattu minulle! Kaikilla perheessä isovanhempia lukuun ottamatta on omansa, lypsylehmät ja viimevuoden vasikka ovat äidin ja isällä ja pojilla on kullakin jakkihärkä. Pian nähdään, minkälainen minun vasikkani on. Viime vuoden pikku-jakki rakastaa erityisesti sikoja. Kun se vieroitettiin emostaan, se päätti ottaa siat korvikkeiksi ja tykkää lutsuttaa niiden korvia.

 

Eläimet kuljeksivat kylässä vapaasti kylvökautta lukuun ottamatta, mutta tulevat iltaisin kotiin. Muulien on tietenkin turistisesonkina työskenneltävä lähes päivittäin, mutta näin talvella nekin saavat levätä. Sääliksi täällä minun käy koiria. Jos ne eivät ole paimenkoiria, ne viettävät koko elämänsä lyhyeen ketjuun kytkettynä vahtikoirina. Koiria kuunnellaan, koska vapaana vaeltavat eläimet tulevat muuten sisään ja kasvimaille ja syövät suurella vaivalla kerätyt rehuvarastot ja kasvatetut vihannekset. Varsinkin vuohet kipuavat joka paikkaan. Toisaalta kissoilla on täällä kirjaimellisesti kissan päivät. Kissa on tietysti myös välttämätön, koska muuten maalaistalot olisivat täynnä hiiriä. Syötävää on joka paikassa. Mutta kissoja myös rakastetaan täällä erityisesti. Ne saavat herkkuja pöydästä ja äiti antaisi niiden jopa nukkua kanssaan näin kylmällä. Tiibetiläiset sanovat, että yksi karva kissan turkissa on Buddhan siunaama.

Kun tulin Xidangiin, sovimme vuosittain maksamastani vuokrasta, mutta nyt perhe on käytännöllisesti katsoen adoptoinut minut. Olen se tytär, jota varsinkin äiti on aina toivonut. Yhden lapsen politiikka ei koske tiibetiläisiä, mutta kahta enempää he eivät saa tehdä ilman lisämaksuja. En minä tietenkään oikean tyttären korvikkeeksi käy, koska pääosa maatöistä on naisten töitä, eikä äiti anna minun auttaa muuta kuin tiskien tiskauksessa. Olen kuitenkin naispuolista seuraa hänelle. Ja vaikka maatyöt ovat naisten hommaa, ei se tarkoita, että miehet vain makaisivat pankolla. Kaikki työskentelevät ahkerasti aamusta iltaan ja myös miehet osallistuvat suurempiin maatyöprojekteihin. Veljeksistä vanhempi eli Baima ajaa autolla turisteja Lijiangista, joten hän ei ole juuri koskaan kotona. Baima on myös menossa naimisiin han-kiinalaisen tytön kanssa, joten he eivät missään tapauksessa jää kylään asumaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Reiskan on naitava tiibetiläistyttö omista toiveistaan riippumatta, tai muuten perhe ei tule toimeen. Äitikin vanhenee, eikä hän jaksa tehdä suurinta osaa maatöistä yksin enää kauaa.